Minun jouluuni lahjat kuuluvat ja ovat aina kuuluneet. Sekä antajana-että saajana.
Muistan kuinka jo lapsena halusin hankkia tai tehdä jotain vanhemmilleni ja veljelleni selä muille sukulaisille.
Sain lapsena yleensä paljon lahjoja. Vaikea arvioida määrää, mutta itsestä ainakin tuntui että sain paljon. Ja jokaikisestä olin onnellinen

. Meillä ei ollut mitenkään varakas perhe, vanhempani olivat keskivertoduunareita. Sain paketeista usein paljon hyödyllistä, kuten sukkia, tai vaatteita ylipäätään, tyhjiä c- ja videokasetteja nauhoituksia varten jne. Halusin myös joulun alla kaikki pakettiin ja vieläpä eri pakettiin

. Muistan kerrankin kun äitini osti joulun alla minulle kaupasta Villivarsa- lehden ja kysyi haluanko lukea sen heti, johon minä vastasin, että ei kun haluan sen pakettiin

.
Omat lapseni saavat myös aika paljon lahjoja. Ei mitään vuorta tosin. Myös niitä hyötylahjoja. Ehkä kiitollisuus kulkee verenperintönä, ehkä opittuna, hekin ovat onnellisia jokaisesta lahjastaan. Eikä heille koskaan, kenellekään, ole tullut lahjaähkyä ja jokainen lahja on aukaistu aina innokkaasti. Ja haluavat aukaista niitä yhdessä sisarusten ja muiden kanssa, ei niin että jokainen vain repisi äkkiä paketit auki. -Ei, he kääntelevät ja tarkastelevat pakettia, miettivät tarkkaan missä järjestyksessä avaavat jne.
Muistan kun keskimmäinen lapsistani oli 3-4-vuotiaana toivonut lahjaksi "rattia", sellaista autolelua. Hän avasi kaikki lahjat järjestelmällisesti niin, että rattipaketin jätti viimeiseksi. Välillä hän vilkaisi sitä, ehkä hipaisi, mutta selvästi tiesi että siellä on se toivotuin lahja. Ja säästi parhaan viimeiseksi. Se oli tosi liikuttavaa ja ajattelin, että "äitiinsä tullut"!
Meillä joulua viettää 7 aikuista ja 4 lasta. Lahjoja tulee melko tavalla, kun aikuisetkin saavat lahjoja. Appivanhemmille ostamme perinteisesti kirjat, veljelleni kirja/dvd, omille vanhemmille yleensä jotain hyödyllistä. Isovanhemmat saavat usein myös kalenterin lastenlasten kuvilla.
Miehen kanssa vaihdetaan yleensä pari pakettia. Lähimpien ystävieni kanssa vaihdetaan myös lahjat. Joten kyllä minullekin on saattanut lähemmäs kymmenkunta lahjaa tulla, osa tosin niitä suklaarasioita, mutta sehän passaa...
Lahjat ovat kuitenkin vain joulun bonus. Kaikki muu on tottakai tärkeämpää. Haluan ehdottomasti sen viestin näyttää lapsilleni. Ja uskon näin olevan. Meillä joulupukki on aina käynyt vasta klo 18 maissa, eikä lapsilla ole koskaan ollut vaikeuksia odotta iltaan. Päinvastoin! Siinä on niin paljon muuta puuhaa ja perinnettä, jotka ovat lapsillekin todella tärkeitä, että ei koskaan mitään narinoita tai seinille hyppimistä.
Omat lahjani ovat yleensä kirjoja (kirjafriikille) tai keräämäni astiasarjaa. Näitä en normihintaan raaski itselleni ostaa, joten senkin takia joulu on juhlaa.

Ja lahjakirja kuuluu muutenkin hyvin vahvasti jouluuni. Siitähän ne joulunpyhät vasta alkavat!